Ruokasuhde ja kehotarina

Kehotarina ja mitä tekemistä sillä on ruokasuhteen kanssa? Se, millaista tarinaa kerromme omasta kehostamme ja sen vaiheista, vaikuttaa mm. siihen, mitä itsestämme ajattelemme, ajatukseemme siitä keitä olemme, mihin pystyn, mihin en, olenko hyvä ja riittävä, ja vaikkapa millainen suhde ruokaan meillä on.  Tämä blogikirjoitus on osa ruokasuhde-blogisarjaamme, tarkalleen ottaen kolmas osa. Osan 1 löydät tästä ja osan 2 tästä. Olemme saaneet ihania palautteita, kiitos luottamuksestanne ❤️ On valtava kunnia meille kulkea tätä matkaa juuri Sinun kanssasi ja jakaa herkkiäkin kokemuksia ja oivalluksia. Tänään ruokasuhde-blogisarjassamme perehdytään ruokasuhteen tärkeään osa-alueeseen, nimittäin kehotarinaan.

Jos mielen ja kehon saumaton kokonaisuus tajuttaisiin paremmin, myös kehoa kohdeltaisiin huomattavasti arvokkaammin.

Yllä olevan lainaus on psykoterapeutti Anna Riihimäen kertoma. Hän painottaa, että on tärkeä mieltää itsensä kehomieli-kokonaisuudeksi, sillä jos näin ei tee, kokee helposti asustelevansa päässään ja ajattelee kehoaan omaisuutenaan, alkaa sitä ilmeisen helposti kontrolloida. Silloin kehoa ei pidetä yhtä arvokkaana osana itseä kuin mieltä. Kehotarina ja käsitys itsestämme vaikuttaa paljon tunteisiin itsestämme sekä sisäiseen puheeseemme itsellemme.

Kehotarina vaikuttaa myös uskomuksiimme siitä, mitä ajattelemme meille olevan mahdollista tulevaisuudessa. Kehotarinoita on yhtä monta kuin kehoa. Kehotarinaan voi liittyä lihomista ja laihtumista, erilaisia ruokasuhteita, suhteita urheiluun/treenaamiseen, raskausarpia ja synnyttämistä, erilaisia synnynnäisiä rajoitteita tai sairauksia, tapaturmaisia vammoja, leveitä lanteita ja pieniä rintoja. Negatiivinen kehotarina (negatiiviset tapahtumat ja ajatusmallit) voi hankaloittaa tai estää muutosten tapahtumista, niin henkistä sisäistä muutosta tai ulkoista fyysistä muutosta, kuten laihduttamista.

 

Minun kehotarinani

Kirjoittamalla auki kehosi tarinan pääset luomaan pohjaa rennompaan suhteeseen kehoosi ja siten myös ruokaan ja syömiseen. Positiivinen kehotarina auttaa sinua kohtelemaan itseäsi kuin parasta ystävääsi. Kuulostaa ehkä hullulta mutta tosiasia on se, että jotta elämäntapamuutos onnistuu (vaikkapa se painonpudotus), täytyy muutosta lähteä tekemään positiivisen kautta.

Sinun on ensin hyväksyttävä itsesi jotta voit muuttua. Jos muutosta lähtee havittelemaan siksi, että omasta kropasta löytyy inhokkikohtia (niitä on meillä kaikilla, myös julkkiksilla, usko pois), ei olla kovin vakaalla maaperällä.  Huomattavasti menestyksekkäämpi (ja tietysti miellyttävämpi) lähtökohta on se, että on todellinen halu kehittyä ja kasvaa, kohentaa kuntoa tai pudottaa painoa sen vuoksi, mitä hyvää se elämään tuo kuin se, että jostain ikävästä ja inhottavasti täytyisi päästä eroon.

Liiku koska rakastat kehoasi, älä siksi, että inhoat sitä. 

Tässä artikkelissa minä, Katja, kerron sinulle oman tarinani pullukasta pikkutytöstä ja sohvaperunasta kohti säännöllistä kuntoliikkujaa ja terveellisestä monipuolisesta ruoasta nautiskelijaa. Ehkä tärkeintä kaikessa on se, että opin matkan varrella myös armollisuutta itseäni kohtaan.

Vaali kroppaasi terveellisellä ruoalla siksi, että rakastat sitä, älä siksi, että inhoat sitä. Tutustu Ryhtiä ruokailuun -verkkovalmennukseen tästä!

Ruoka, solmut ja keho

Olen ollut pullukka pikkutyttö niin kauan kuin muistan. Jos joku olisi tullut sanomaan minulle 20 vuotta sitten, että löydän itseni työskentelemästä personal trainerina ja ravintovalmentajana, en olisi uskonut. Minä olin se, joka koulun liikuntatunneilla valittiin joukkueisiin toiseksi viimeisenä, inhosin koululiikuntaa koko sydämestäni (paitsi yläasteella, ku paikallinen naisvoimistelijoiden aerobic-ohjaaja kävi pitämässä meille aerobic-tunnin, se vei mukanaan täysin!). Koin olevani kömpelö, kaikkea muuta kuin ketterä ja pelisilmää palloilulajeissa ei ollut sitten vähääkään. Ensimmäisen kerran muistan laihduttaneeni yläasteella. Todennäköisesti olin jo silloin suunnilleen aikuisiän pituudessani (157cm) mutta olin omasta mielestäni lihava joten laihdutin. Kyttäsin kaloreita, laskin joka ikisen viinirypäleen (asetin rajan kymmeneen viinirypäleeseen per päivä) ja poljin kuntopyörää illat pitkät. En koskaan muista, että kukaan olisi huomauttanut painostani (joka oli kuitenkin varsin lähellä normaalia, pyöreä vain), mutta jostain syystä sain päähäni, että minun täytyy laihduttaa, jotta minusta pidettäisiin. Anna Riihimäki kertookin, että yleisiä syömisen kautta ilmeneviä ongelmia ovat esimerkiksi itsetunto-ongelmat, syömisellä ja kehonmuokkauksella pyritään vaikuttamaan itsetuntoon. Allekirjoitan tämän 100% omalla kohdallani. Teini-iän jälkeen asenteeni syömiseen oli joko tai, kaikki tai ei mitään. Sama koski liikuntaa. En muista pitäneeni kehostani koskaan. Laihdutin säännöllisin väliajoin. Olen luonteeltani analyyttinen ja tarkka, höystettynä loputtomalla tiedonjanolla. Syy, miksi vuonna 2011 päädyin personal trainer -opintoputkeen oli se, että painoni ei enää pudonnut omin neuvoin vaikka mitä tein. Tapani ratkaista fyysinen ongelma oli etsiä siihen uutta ”mekaanista” avainta. Olin varma, että kropassa oli jotain pielessä, en osannut laskea kaloreita oikein tai liikkua täsmälleen oikealla tavalla. Emmin koulutukseen lähtöä todella pitkään, sillä olin sitä mieltä että en enempää väärään paikkaan voisi mennä. Tykkäsin kyllä liikkua jonkin verran, mutta hei, ei ihminen, joka ei ole 100% timmissä kunnossa voi olla personal trainer! Vähän sama kuin sanoisi ettei voi lähteä opiskelemaan farmaseutiksi ellei Pharmaca Fennica ole opeteltu ulkoa etu- ja takaperin.  En ikinä olisi arvannut, että tuo koulutus avaisi täysin uuden lehden elämässäni.  

Minä ja kehoni nyt

Tällä hetkellä, työskenneltyäni valmentajana 6 vuotta, voisin sanoa että omakohtaiset kokemukseni kaikesta painoon liittyvästä ovat myyntivalttini. Eräs painonpudotusasiakkaani totesi pari vuotta sitten, että…

”Jännitti kauheasti tulla valmennukseen, ottaa edes yhteyttä ylipäätään! Ajattelin, että treenit ovat kauheita rääkkejä ja valmennus pelkkää tuskaa, kieltoja ja syyllistämistä mutta sinähän oletkin ihan tavallinen ihminen ja suhtaudut minuun lempeästi!”

Tällä hetkellä suhtaudun itseeni armollisemmin kuin koskaan. Syön hyvin koska minä itse olen tärkein voimavarani. Haluan olla virkeä ja energinen, haluan että voin hyvin sekä sisältä että ulkoa. Treenaan koska haluan kehittää tiettyjä ominaisuuksia itsessäni ja kehossani, en enää siksi, että haluan kuluttaa sen eilen syödyn jäätelön tai aamulla syödyn pullan. Yllä oleva kuva on puhelinräpsäisy puolentoistatunnin hieronnan jälkeen. Otos on hämärässä hierontahuoneessa valotukseltaan hieman huono, mutta julkaisen sen, sillä juuri tuona hetkenä oloni kehossani oli aivan erityisen hyvä. Vartaloni ei ole täydellinen mutta oikeastaan olen sitä mieltä ettei sen tarvitsekaan olla. Se on silti, siitä huolimatta miten olen sitä menneisyydessä kohdellut, palvellut minua todella hyvin.  En enää valmenna itse itseäni, sillä omalle tekemiselleen sokeutuu. Valmentaja tietää tavoitteeni, jotka liittyvät lähinnä toiminnallisuuteen ja laatii ohjelmat ja ruokavalion niitä tukien. Tällä varmistan sen, että aiempi, mutkikkaampi kehosuhteeni ei pääse sabotoimaan syömistäni ja liikkumistani enää jatkossa.  Oman kehon ja sen kipupisteiden kanssa kipuilu vaatii jossain määrin tarkkailua varmasti aina. Vanhoihin, opittuihin ajatusmalleihin ja käyttäytymiseen on helppo palata takaisin etenkin silloin, kun elämässä on stressiä.