Edellisessä blogipostauksessa kirjoitin siitä, mikä ruokasuhde on ja miksi Sinun tulisi siitä välittää.

Tässä kirjoituksessa minä, Helena, kerron sinulle oman tarinani. Kerron kuinka ruokaan nihkeästi, välttämättömänä pakkona suhtautuvasta uratykistä tuli rakkaudella ja innostuksella ruokaa valmistava aktiivikokkailija.

Ruokasuhde ja minä

Ennen olin ärtynyt ja kiukkuinen ennen ruokailua. Tämä johtui siitä, että ruoka oli minulle vain ”välttämätön paha”, joka oli suoritettava ”pois alta”, jotta pääsisin jatkamaan työtäni. (Ja varmasti myös siitä, että venytin ruokailuaikoja mahdollisimman pitkälle.) Ruokailu ja ruuan laitto tuntui lähinnä ylimääräiseltä riesalta, joka vei liikaa aikaa.

Syödessäni en ajatellut ruokaa sen enempää, en maistellut sitä tai pysähtynyt nauttimaan siitä. Syötyäni, minulle ei herännyt minkäänlaisia tunteita. Tai kyllä… jos söin kotona, niin koin jatkuvaa ärtymystä kasaantuvista tiskivuorista ja siitä, että tiskaaminen ja keittiöstä huolehtiminen vie aikaa.

Tajusin kyllä, että käyttäytymiseni ja suhtautumiseni ruokaan, syömiseen ja ruoanlaittoon ei ollut itseäni arvostavaa. Olen aina pitänyt hyvästä ruoasta, mutta selitykseni oli kiire ja väsymys. Epäsäännöllinen ja epäterveellinen syöminen kuitenkin vain lisäsivät väsymystä ja ärtyneisyyttä.

Iloa ja itsearvostusta

Nykyisin odotan innolla ruokailuhetkiä. Odotan, että voin istahtaa ruokapöytään ja pääsen maistelemaan eri makuja ja testaamaan omia luomuksiani. Olen innostunut kokkailemaan itse. On mielenkiintoista maistella erilaisia makuyhdistelmiä ja raaka-aineita sekä mausteita.

Syötyäni olen kiitollinen, sopivasti täynnä ja tunnen voivani hyvin. Ruoka on muodostunut rakkauden osoitukseksi itseäni kohtaan ja on hyvinvointini tärkeä peruspilari.

Ruokasuhteeni muututtua koen arvostavani itseäni ja omaa hyvinvointiani aivan uudella tavalla. Hyvinvointi ruoan suhteen on myös luonnollinen ja kiinteä osa arkea. Ruoasta, unesta ja liikunnasta ei enää tingitä. Koen viihtyväni myös kehossani paremmin ja liittäväni itseeni ja kehooni positiivisempia tunteita voidessani hyvin.

Taitojeni kehittyessä ja ruokailutottumusteni säännöllistyttyä huomasin todella selkeän muutoksen hyvinvoinnissani, jaksamisessani ja mielialassani. Iloitsen myös siististä keittiöstäni ja nautin ruuanlaiton ympärille syntyneistä rutiineista. Eikä se ole vienyt minulta mahdollisuutta tehdä töitäni täysillä vaan päinvastoin – lisääntynyt hyvinvointini antaa virtaa työskentelyyni.

Avaimet muutokseen

Suurin avain ruokasuhteeni muutokseen oli muutto maatilalle, jossa ei enää voinut turvautua naapuriravintolan antimiin hätäisesti, vaan minun oli opeteltava täysin uudet tavat ruoan suhteen. Ruokahuolto oli nyt minun vastuullani. En halunnut syödä pahaa ruokaa, enkä tarjota sellaista muille. Eikä ”leipää aamusta iltaan”, ollut enää vaihtoehto. Oli opeteltava valmistamaa itse ruokaa ja ruokaa oli oltava tarjolla säännöllisesti.

Vastuu toisten ihmisten ruoka-arjesta kasvatti minutkin säännöllisiin ruokarytmeihin ja ruoasta innostumiseen. Muutos on vienyt toki jonkin aikaa ja harjoittelun aikana on pohjaan palanut monta kattilaa ja monet kastikkeet lennelleet pitkin seiniä. Sinnikkyys, säännöllisyys ja uuden kokeilun tapa ovat olleet ratkaisevassa asemassa ruokasuhteeni muutoksessa.

Tunteeni ruokaan muuttuivat myös aktivisen harjoittelun kautta syntyneen pystyvyyden ja osaamisen tunteen kautta. Nyt koen, että hallitsen ruoanlaiton ja arjen pyörittämisen rutiinit, niin että mieleen vapautuu nauttimisen ja onnellisuuden tunteita.

Tulevaisuudessa panostan lisää aamupaloihin, jotta aamut alkaisivat virkeämmin.

Millaisia tunteita ja merkityksiä sinä liität ruokaan, syömiseen, ruoanlaittoon ja itseesi suhteessa ruokaan?