Se, miten puhut itsellesi vaikuttaa siihen miten kohtelet itseäsi ja kehoasi – myös minun kohdallani vaikutti. En aina ole ollut ”sinut” kehoni kanssa, enkä ole ollut tyytyväinen suhteeseeni ruokaan.

Tällä sisäisellä puheella itsellemme on erittäin suuri merkitys itsemme hyväksymisessä ja toiminnan ja tekemisen ohjaamisessa. Pahimmillaan sisäinen puhe ajaa kohti mielen solmuja, jossa on vaikeaa päästä irti ajatuksesta omasta huonoudesta ja epäkelpoisuudesta. Tässä artikkelissa kerron sinulle negatiivisen minäpuheen vaikutuksista elämääni suhteessa kehooni ja ruokaan. Kerron myös kuinka elämäni muuttui sisäisen minäpuheen muututtua positiiviseksi. Blogisarjan aiemmat osat, jotka käsittelevät suhdetta kehoon ja ruokaan, löydät tästä.

 

Miten puhut itsellesi?

Sisäinen puheeni kehostani muuttui negatiiviseksi urheiluvamman seurauksena. Vamma esti minulta rakkaat raskaat lajit. Ennen pystyin mihin vain ja kaikki sellaiset lajit, joissa mentiin kovaa, olivat elämäni suola. Urheilusta hävisi mielekkyys. “Vesijuoksu ei ole urheilua”, mietin.

Käytin itsestäni tällaisia sanoja: “vammainen, säälittävä, surkimus, laiska, epäurheilullinen, menetetty tapaus, luuseri…”. Arvaatko millaiseen toimintaan tämä johti?

Se, mitä sanomme muille, on liki yhtä tärkeää kuin se, miten puhuttelemme itseämme.

Jäin sohvalle makaamaan ja säälimään itseäni. Liikkumattomuus lisäsi kipuja ja tunnetta, että minusta ei ole mihinkään. Kehostani ei ole mihinkään. Se, miten puhut itsellesi voi aiheuttaa valtavan oravanpyörän väärään suuntaan. Minun kohdallani juuri näin kävi. Ruoan suhteen negatiivinen sisäinen puheeni liittyi ruoanlaittoon. Hoin itselleni, etten osaa laittaa ruokaa eikä se tule minulta ikinä onnistumaan. Koin vain aina epäonnistuvani. Tämä taas vaikutti siihen, etten hakeutunut ruoanlaiton pariin. Söin mieluummin valmista ja puolivalmista ruokaa. Tämä ei luonnollisestikaan lisännyt hyvinvointiani eikä onnistumisia kokkailun parissa.

Avainasia on armollisuus

Jossain vaiheessa kyllästyin sättimään ja haukkumaan itseäni. Ryhdyin liikkumaan säännöllisesti. Päätin harrastaa säännöllisesti niitä lajeja, jotka minulta onnistuivat. Tein myös ruokaremontin ja päätin opetella ruoanlaittoa. Huomasin, että fyysinen kestävyyteni ja voimat kasvoivat ja kiputilat vähenivät. Aloin kiittää ja kehua kehoani sen toimivuudesta ja hyvinvoinnista, vaikka lihakseni ovatkin pienet, enkä edelleenkään yllä entisiin suorituksiin. Huomasin, etten enää tällaista elämää kaipaakaan. Olen onnellisempi hyvästä olosta ja kauniista sanoista itselleni. Mitä enemmän tein ruokaa, sitä enemmän aloin osata ja totuuteni huonosta ruoanlaittajasta alkoi väistyä. Aloin myös puhua itselleni tähän tyyliin: “ Ihanaa, että pidät itsestäsi huolta, olet mahtava, osaat vaikka mitä”. Sisäinen puhe itsellesi kehostasi ja suhteestasi ruokaan vaikuttaa siis ratkaisevasti arkisiin valintoihin, joita teet, itsetuntoosi ja hyvinvointiisi. Sisäinen puhe vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten asioita koetaan jokapäiväisessä elämässä. Miten sinä puhut itsellesi kehostasi ja ruokaan liittyen?